Sallassa lomalla

Lumi-kissallamme oli eilen 8-vuotissynttärit. Vastahan minä sen rääkyvän pikku pennun hain kasvattajaltaan Marjalta. Nyt olemme jo kolmatta päivää Sallassa hiihtolomalla. Kun mamma ja papa lähtevät tunturiin, Lumi painuu sänkyyn. Tämä herkullinen Lumille tyypillinen lököilykuva otettiin eilen hänen synttäripäivänään.

Tänään hiihdimme Kalliojärvelle, jossa nautimme kuumat mehut ja eväät lämpimässä autiotuvassa. Mietimme latujen risteyksessä, lähdemmekö pitemmän kautta (16 km) kiertämään kelomökkiimme vai samaa lyhempää reittiä (9 km), mitä tultiin. Onneksi lähdimme minun ehdottamaani lyhempää reittiä, sillä lumimyräkkä iski äkkiarvaamatta, eikä laduista ja pidosta ollut tietoakaan. Läpimärkinä mökkiin, takkaan tuli ja vaatteet kuivumaan. Nyt pääsiäisateria odottaa. On hyvä, rauhallinen mieli.

Janoon ja juhlaan

Sinebrychoffilta on tullut uusia kivoja juomia niin janoon kuin juhlaankin. Ramlösa Original -vesi on pakattu kauniiseen design-pulloon. Pullo sai pakkausalan Diamond Pentaword -palkinnon viime syksynä.

Copenhagen-olut on trendituote, josta puhuvat kohta kaikki. Oluessa ei ole katkeraa jälkimakua, kuten monessa muussa merkissä. Valmistuksessa on käytetty vehnä- ja ohramaltaan lisäksi  - uskokaa vain - riisiä. Myös monet viininystävät ovat mieltyneet tähän olueeseen.

Ja sokerina pohjalla on Juhlasima, jonka Sinebrychoff otti tuotantoon liki 20 vuoden tauon jälkeen. Tuote on tehty lähes samalla tavalla kuin kotitekoinenkin sima eli käyminen on saatu aikaan hiivalla, vain rusinat puuttuvat.

                                          Jos pitäisin oluesta, joisin ehkä Copenhagenia.

                                                Design-pullon sisällä on Ramlösä-vettä.

                                                                  Sima-aika on pian!

Neitoperho toi kevään!

Tervehdys pitkästä aikaa!
Blogin päivittäminen ei aina kiinnosta, mutta nyt meni luvattoman kauan aikaa pimennossa. En ole kuitenkaan ollut mörököllinä komerossa, vaan tehnyt lujasti töitä, matkustellut ja päätoimittanut iltaisin omalla vapaa-ajallani Suomen Luonnonsuojeluliiton paikallisjärjestön, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehteä Takiaista. Jos olet luonnonsuojelija ja Helsyn jäsen, lehden olet jo saanut. Jos et ole jäsen, liity, ja anna oma panoksesi luonnonsuojeluun.

Paljon olen käynyt yritysten lanseeraustilaisuuksissa ja tutustunut uusiin tuotteisiin. Pari viikkoa sitten toimittajat kutsuttiin Arabian tehtaille, jossa saimme nähdä, miten muotoilija Heini Riitahuhdan Runo-astiasarjan ihanat Neitoperho-uutuudet valmistuvat. Seurasimme vaihe vaiheelta, millä tehtaan osastolla mukit, lautaset, kipot ja kupot milloinkin viivähtävät.

                                               Neitoperhot lennähtävät mukeihin.

                                           Ensin kuvio on paperilla, joka asetellaan huolellisesti astian pinnalle.

                                           Värien valitsemisessa on oltava tarkkana.

                                            Luonnosteluhuoneen seinä on täynnä kauniita piirroksia.

                                            Kiinanruusu viihtyy tehtaassa näin hyvin.

                                            Valmiina myyntiin.

                                           Mukit tekevät maljakon virkaa.

Jännittävintä ja kuin lastenleikkiä on kuvion luonnosteluvaihe, kun astioihin sommitellaan siirtokuvia leikkaa ja liimaa -periaatteella. Laittaisiko kukan tuohon, vai perhosen tähän? Ja ajatella, joillakin on  työpaikka, missä  voi askarrella!   

Kalaa ja lomamuistoja Los Gigantesin satamassa

Etelänlomilla voisin syödä joka päivä kalaa. Varsinkin sardiineja. Niitä saa aina tuoreina. Kokki näyttää yksilöt ennen kuin siirtää ne paistettaviksi. Kalat ovat näyteikkunassa jääpedin päällä. Sardiinien kanssa tarjottiin salaattia ja öljy-vinaigrette -kastiketta, joka oli maustettu valkosipulilla ja yrteillä. Sardiinit maksoivat ainoastaan 5 euroa annos. Ei paha.
Toisena päivänä tilasin daradaa eli kultaotsa-ahventa. Se maksoi jo 20 euroa, mutta riitti kahdelle. Antipastina tuli kysymättä marinoituja munakoisoja. Niistä laskutettiin 5 euroa. No menköön, sillä munakoisot olivat käsittämättömän herkullisia.
Daradan kanssa halusin tyypillisiä espanjalaisia papas-perunoita ja paljon salaattia.
Ruokailin ulkona aivan satama-altaan vieressä. Kukapa menisi lounaalla sisätiloihin, kun kerrankin voi keskellä talvea istua ulkona auringon lämmössä. Kiva oli ruokailun ohessa katsella muita turisteja, satamaelämää ja laivoja. 

                                            Meren antimet houkuttelevat ikkunassa.

                                      Italialaisessa ravintolassa juodaan tietenkin italialaista viiniä.

                                  Ei lounasta sisätiloissa vaan kadulla kaiken keskellä.

                                         Raikas hedelmäinen valkoviini sopi hyvin dorina-kalan kanssa.

                                          Marinoituja munakoisoja antipastiksi.

                                 Dorida-kala, salaatti ja papas-perunat. Voiko parempaa toivoa?

                    Yrttiöljy-vinaigrette -kastike käy niin salaatin, leivän, kalan kuin perunoidenkin kanssa.

                                              Tässä lopputulos.

                               Los Gigantesin satamassa on monia hyviä kala- ja tapasravintoloita.

                                              Ruokaillessa voi ihailla jahteja.

                                           Satamasta täytyy jaksaa kiivetä rinteillä olevaan hotelliin.

                                           Menu, joka miellyttää minua.

                                            Sardiinit talon tapaan.

 

Uuden vuoden toive

Tuokoon uusi vuosi sydämiimme paljon lämpöä, rakkautta ja rauhaa ja sellaista aitoutta, mikä lapselle on niin luonnollista.

Agaeten rinteillä

Taannoiseen lomamatkaani sisältyi patikkaretki  Kanariansaarten länsirannikolla sijaitsevan Agaeten pienen kylän vuorille. Nousin noin puoleen väliin matkaa ja sekin oli minulle liikaa. Kuvassa olen vasta ensimmäisellä nyppylällä ja jo päätä huippaa. Minulla on tosi paha korkeanpaikankammo: en voi nousta kuin ensimmäiselle taloustikkaan askelmalle, toinen on jo liikaa...Jätin tosiaan leikin kesken ja tulin alas vuorilta polvet koukussa ja paikoin jopa istumalla valuen. Hienoa!

Luksusmatkalle hiekan mukaan

Kävin tänään matkatoimisto Select Collectionissa Bulevardi 28:ssa. Upea matkatoimisto! Tuntui kuin olisi ollut jo matkalla. Palmuja, suuria ruukkuja, patsaita, divaaneita, palvelualttiita ja tietäviä virkailijoita, mutta parasta olivat suuret lasipurkit, joiden sisällä oli eri kaukomaiden rantakohteista noukittua hiekkaa. Eli voit hiekan perusteella valita kohteen!
Valkoisinta ja hienointa hiekkaa löytyi Mauritiuksen purkista. Sinne. Tai sanotaanko, että tekisi mieli.
Tässä matkatoimistossa voisi hyvin käydä haaveilemassa, jos juuri nyt ei tilaisikaan matkaa. En usko, että poiskaan heittäisivät rahatonta matkailijaa...

http://www.selectcollection.com/

Lumia laiskottaa, vaikka pitäisi touhuta

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa. Elämä kulkee. Ihmisiä syntyy. Ihmisiä kuolee. Olen jättänyt ikuiset hyvästit veljelleni. Nuku veli, nuku tähti, helmassa päivän.
Lumi-kissani on ollut mainio lohduttaja surussa. Kehräyksen kuunteleminen on hyvin terapeuttista. Kun Lumi tallaa rintaani vasten, tunnen, että hän haluaa auttaa, saada ajatukseni pois murheesta tunteakseni elämän lämmön ja päivän riemun.
Lumia on alkanut sitä enemmän laiskottaa, mitä lähemmäksi joulu hiipii. Kun pitäisi touhuta, herra painuu päiväunille porontaljan syliin. "Hopi hopi", hän minua käskee. Ei kai sitten auta muu, kuin tarttua luutturättiin.
Hyvää joulumieltä toivotamme Lumin kanssa yhdessä. Miau, greeeeegreeeee.

Shotover jet -kyytiä

Selasin vanhoja matkakuvia. Löytyi certificate shotover-jetteilystä. Paikka: Queenstown, Uusi-Seelanti. Päätöntä menoa täydellä vauhdilla kohti rantakallioita ja viime hetkellä väistö. Sitähän se oli. Kuskilla ei päätä pakottanut. Minulla kyllä hieman risteilyn jälkeen.
Certificate: Thank you for joining me aboard the World´s most exiting Jet Boat ride. It was my pleasure to be your host.  Steve Holden, Shotover Jet.

                                                      Tässä ajon jälkeen terveiset kameralle.

                                    Minä ja suuri rakkauteni. Lovebirds.

Ipekkedinin Bulut, turkkilainen van * Ipekkedinin Bulut, turkish van

Lumi on rodultaan turkkilainen van. Hänen sukujuurensa ovat siis Turkissa Van-järven rannalla. Ilmankos Lumi rakastaa vettä ja vesileikkejä. Maalla häntä erityisesti viehättävät purot ja ojat, joiden pohjia pitäisi kaapia käpälillä.
Tässä muutama tuore kuva Lumi-pojasta, joka on suurmenestystä kilpailuissa niittäneen Birinci Bebekin eli Miken velipoika. Meidän näyttelykäynnit jäivät lyhyeen, koska Lumi ei viihdy näyttelyiden melussa. En sitten viitsinyt häntä rääkätä ja viedä väkisin. Lumi-poika kelpaa mammalle ilman sertifikaatettejakin. Hän on tässä onnellisena ja mietteliäänä omalla pihalla Katajanokalla.
Lumi´ja Paula lähettävät hyvän viikonlopun toivotukset kaikille kavereille, erityisesti Leenalle ja pojille.